Tästä kortista ei sitten sen ihmeempää, joten laitanpa tähän runon. Tällä kertaa Hanna Ekolan Aurinkovoimaa kirjasta:
"Se ihme, kun piviverho vihdoin repesi, ja pilven raosta loistava valo kultasi mustan maan.
-Se luottamus, joka jaksoi kannatella talven tuiskut, hallayöt ja pakkasen palelluttamat päivät.
-Se toivo, johon tartuit tietämättä, mitä tulevaisuus eteesi toisi tai toisiko mitään.
-Se usko, joka vahvistui heikkoudessa ja tuli riittävän pieneksi mahtuakseen sydämeen.
-Se rakkaus, joka ei etsinyt omaansa, vaan oli kypsynyt hedelmäksi antaessaan ja jakaessaan."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti