Tunnelmaa (106)

Mukavaa alkavaa viikonloppua. Pimeä tuntuu tulevan huisin äkkiä, mutta saapahan hyvän syyn lekotella sohvalla ja laittaa tunnelmavalaistusta. Meillä se valaistus tulee anopin tekemästä valoryijystä, joka on työtä vaatinut, mutta on niin upea, että pysyy vuodesta toiseen seinällä. Toinen tunnelmavalon lähde on keittiöikkunalle roikkumaan laitettu paperinarukranssi, jonka sisälle asettelin ledejä. Ulos taas on kiva sytytellä lyhtykynttilöitä. Tähän lainaan tutusti runon, tällä kertaa on Hanna Ekolaa: "On kuljettava pimeän läpi, jotta voi ymmärtää mitä on valo. -On oltava surun tuttava, jotta voi tietää mitä on ilo. -Vain se joka on kadottanut voimansa tietää mitä vahvuus tarkoittaa. -Suurimman voiton saa se joka uskaltaa myöntää tappionsa. -Parantuminen on mahdollista vain siellä missä jotain on murtunut."